Elä kuitenkin
Ostin tänä keväänä huoneeseeni pimennysverhot, mikä tarkoittaa, että kello neljältä nouseva kesäaurinko ei enää valaise huonettani kuten ennen. Ne toimivat hyvin ja peittävät lähes koko ikkunan jättäen vain pienen osan alaosasta paljaaksi. Eräänä aamuna, kun olin jälleen piehtaroinut koko yön polttavassa koko kehon hermokivussa ja lihasten tärinässä ja värinässä, pyysin turhautuneena henkeä auttamaan minua jaksamaan. Kun sairauden taakka kasvaa liian suureksi, huomaan usein tukeutuvani johonkin itseäni isompaan yrittäessäni rauhoittaa sieluani. Muutoin täysin pimeässä huoneessa, näin silmäkulmastani auringonvalon tunkeutuvan sisään siitä pienestä verhojen paljastamasta aukosta. Käänsin pääni tuota valoa kohti ja nämä sanat tulivat minulle: ”Hengitä äläkä vastusta. Hengitä vain äläkä vastusta. Olen edelleen täällä, ikuinen valo iankaikkisessa pimeydessä." Ja jotenkin sillä hetkellä löysin juuri tarpeeksi tahdonvoimaa noustakseni sängystä. Avasin ikkunani päästäen viileää ilmaa sisä
